.
   

Kilpailut
 
Kajaanin rallisprint 28.7.2007: Vettä, jännitystä ja päivätorkut
 
J. Kokkosen elämän ensimmäinen autokilpailu ja Fiiukin pääsi viivalle yli kuuden vuoden tauon jälkeen. Oli suorastaan liikuttavaa laittaa Kaveri ja vuosia projektina ollut Fiiu varikolta matkaan.
Erittäin vaativa, suhteellisen pitkä sekä sateen liukastama rata vaati monilta kovat verot, mutta Jukka sompaili varmoin ottein ilman tilanteita molemmat kierrokset. Hallittu pikku parannus tuli aikaan tokalla yrityksellä. Toka varvi ei kauheasti kuskia enää jänskättänyt - otti ja torkahti pitkäksi venähtäneeseen lähtöjonotteluun! Edellä lähteneen Ascona 400:n jytinä onneksi herätti. Taakse jäi yksi historic Cortina ja junnuistakin jokunen. Pääasia oli kuitenkin saada ura avattua! Huollossa kuljettajan vireystilaa säätivät Jouni ja Janne.
Kirjasi Janne

FiatKajaani07JukkaLahtee__.jpg
FiatKajaani07tokakierros.jpg
 
 
OP-Vilppula Ralli 15.9.2007: Eka kerran muistaa aina
 
Ensimmäinen ralli kuskille ja kartturille! Sivujen yläkuvat Vilppulasta. Yhdistetty Nuorten Sm, Lady Cup ja Historic Trophy kisa. Vettä tuli koko aamun, mutta meidän numerolla ei kisassa tarvinnut juuri ollenkaan sateessa ajaa. Seitsemän EK:ta, pituudet 5,6-13,7 km, hienoa ja perinteistä tiestöä Jyväskylän suurajoista, Mänttä 200 rallista jne. Tavoitteena oli tutustua lajiin kilpailijan vinkkelistä ja ajaa kisa läpi, maaliin asti siis. Harjoituksena kuskilla Kajaanin sprint, kartturilla pelkkää mielikuvaharjoittelua:)
 
EK 1 Kavala oli nimensä veroinen. Aikataulu viivästyi reilusti kun pari kilpailijaa piti noutaa "happitaksilla", onneksi mitään kovin vakavaa ei ollut sattunut. Kun lopulta pääsimme lähtöön, oli tuosta kahden rajun kaadon mutkasta lisämääräyksenä varoitus. Pätkälle lähdettiin melkoisen epävarmalla meiningillä; Jukka ei ollut ajanut kisavauhtia kuin Kajaanin sprintissä pientä tietä ja kartturilla oli tuntuma ihan hakusessa.  EK on tosi nopeaa valtiontietä sisältäen erittäin vaikeita kohtia. Pätkä meni ihan tyydyttävästi ilman ongelmia ja varman päälle, kuten pitikin. Huomiomerkkipaikat ja lisämääryskurvi aivan hissukseen. Maalipäässä tosin alkoi sataa välipalapatukoita katonrajaan viritetystä tavaraverkosta. Jukka nappasi yhden ilmasta ja kysyi "syötkö?" Kehoitin vain keskittymään ajamiseen...
Valitettavasti EK:ta oli jouduttu lyhentämään 5,5 km maalipäästä ja erittäin hieno tieosuus Kavalasta lounaaseen oli siirtymää. Tähän liittyen otettiin silkkaa kokemattomuutta 10 sek aikarangaistus kun myöhästyttiin seuraavan EK:n lähdöstä minuutilla. Tajuttiin vasta AT:lle mentäessä että piti mennä jo. Ajoaika oli sama, mutta matka pidempi ja näin siirtymä oli paljon normaalia tiukempi eikä aikaa vidokameran säätämiseen, auton käryjen ihmettelyyn ym. olisi ollut. Kaikki autossa kuitenkin ok (auton puolittainen jarruttomuus selvisi minulle vasta myöhemmin =o). No, nyt konttoristi ainakin muistaa laskea minuutit aina hyvissä ajoin siirtymän alussa.
 
EK 2 Sahrakoski lähti astetta lujempaa kuin ykkönen kunhan Jukka sai houkuteltua Fiiun taas viivalta vauhtiin. Piiiitkä ykkönen, hyvä renkaat, tasauspyörästön lukko, raskas keli ja melkein 100 kg painoa enemmän sprinttiin verrattuna tekivät liikkeellelähdöistä tosi tahmeita.
Ekassa risteyksessä oli huolto ja omaiset katsomassa ja sehän meni heikoista jarruista huolimatta tosi nätisti ja nopeasti. Tuossa hankalassa hiekkamutka-rytky-asfaltille - hässäkässä oli tullut useita ulosajoja ja huoltomme voimamies Jouni pääsikin yhtä Mazdaa kääntämään pyörilleen. Seuraavalla tieosuudella yksi perinteikäs nyppyoikea vähän yllätti ja mentiin kylki edellä sisäkurvin maasto tuulilasissa vilistäen. Ei muuta ihmeellistä, paitsi meille nyt vähän kaikki oli ihmeellistä näin ekassa kisassa.
Pieni auto on siitä hyvä että vauhti tuntuu; yli satasta 127-fiiatilla hiekkatiellä on - hei - elämys. Jatkuvasti ajettava huippunopeus on  n. 135 km/h (välitykset onneksi loppuu).
Kakkosen jälkeen oli yllättävän lyhyen tuntuiseksi osoittautunut huolto, jossa vain todettiin kaiken olevan "kunnossa" ja tankattiin auto sekä miehistö.
 
EK 3:lla Hurstin maisemissa alkoi melkein tuntua siltä, että tässä ollaan ralliäijiä. EK oli aika kivinen ja pehmeä suurelta osin, mutta varovaisella ajolla pahat osumat vältettiin. Kuljettajien keskinäinen kommunikaatio loksahti tällä pätkällä uudelle tasolle.  "Kisan paikka" oli loppupäässä, mutta se ei meidän kyydillä ja huolellisella tähystyksellä aiheuttanut muita extra-toimenpiteitä kuin morjestelua kuvaajille (sivujen oikeanpuoleinen yläkuva) . Perä Tielle -rallivideoiden kisakoosteessa muuten morjestetaan melkein kaikissa kamerapisteissä, mikä olikin yhtenä tavoitteena. Vasen yläkuva on taas hypystä kolmosen puolivälin paikkeilta. Saatiin vähän ilmaa alle vaikka kuinka toppuutin kuskia. Tuo kuva julkaistiin myös Hanaa -lehdessä.
 
EK 4, Halikko meni myös ilman ongelmia. Heti lähtölinjan jälkeen alkoi jyrkkä ylämäki, mikä ei ollut sitten yhtään hauskaa, kun tasamaallakin vauhtiin pääsy 0-30 km/h tuotti tuskaa. Tämän nopeiden yksityisteiden yhdistelmän jälkeen päästiin 20 min tauolle takaisin Vilppulaan.
 
EK 5:lle Ristijärvelle töryytettiin yli 40 km:n puuduttava siirtymä. Loppumatkasta alkoi etupäästä kuulua yhä selvempää kalinaa, joka paikallistetiin joustintukien yläpäihin. 
(Kisan jälkeen vika löytyikin etupyörien laakereista, jotka olivat aivan silppuna, ihme että päästiin maaliin, Myön toinen etujarrusatula oli irronnut kiiloistaan luultavasti laakeriviasta johtuen ja heilunut kehysrautansa ja vanteen välillä. Alusta asti vaivannt jarrujen pehmeys johtui puolestaan pääsylinterin viasta.)
EK oli kisan pisin, vajaat 14 km. Ensin tosi nopeaa valtion tietä ja sitten monista viimevuosien Neste MM-ralleista tuttua yksityistietä. Jo valtion tiellä havahduin kun johtaja Kokkonen pumppasi jarrua, veti samalla käkkäristä ym. akrobatiaa. Pikkutiellä Jukka sitten  totesikin, että jarruja ei oikein ole enää... Myöhemmissä keskusteluissa ilmeni että ei niitä oikein ollut alun alkaenkaan. Rekkakuskin ottein (mm. aina välikaasu pienemmälle vaihtaessa :) ja optimistisella asenteellaan Jukka sompaili menemään. Eikä oltu taaskaan lähellekään viimeisiä. Video pikkutieltä.
 
EK 6  Huikuri, vajaat kuusi km hienoa jatkuvasti kääntyvää valtion tietä päättyen Kavalan kirkolle. Ilta jo hämärsi ja usvaa nousi pelloille. Jarrutusmetodina oli käytössä lähinnä reilut sortokulmat mutkiin työnnettäessä. Pahalle lisämääräyksellä varoitetulle rytkylle melkein pysähdyttiin.  Pätkä ja olosuhteet sopivat kuitenkin hyvin autolle ja miehistölle. Suhteellisesti paras aika koko kisaan ja hyvä meininki.
Fiiu kesti vielä siirtymän maaliin ja eka ralli oli ajettu maaliin niinkuin pitikin. Hienoa hommaa.
 
Incarvideoita ei  meillä ole esittää netissä, mutta esim. Mikael Kettusen sivuilta niitä löytyy.
 
Huolto pelasi Jounin ja Minnan voimin hienosti. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi!
Kartturi kirjasi ekan kisan kunniaksi näinkin pitkät jutut.
 
FiatVilppula07LahtoFiatitRajattu1.jpg
Lähtöä odottelemassa Vilppulan torilla. Etualalla Vilppulan miesten
Nieminen & Mäkinen Fiat Ritmo r. 2, ikäkausi I.  
_________________________________________________________
 
Jämsä Ralli 2.2.2008: Hikeä ja pöperöä
 
Taas jotain uutta, eka talvikisa. Petäjäveden kisaan piti päästä, mutta sekin peruttiin ilmastomuutoksen vuoksi ja meidän kauden aloitus vähän venähti. Viisi EK:ta ja osin legendaarisilla teillä kuten Vilppulan kisassakin. Vilppulan viat oltiin korjattu ja takana kiilteli sitten oikein levyjarrut. Testiä Jukka kävi ajamassa vähän järven jäällä, eli lumiselle tielle lähdettiin kylmiltään.
EK 1 Huhtiassa todettiin heti, että pienestä lähtönumerosta huolimatta olosuhteet ovat melko ikävät. Huokoinen jään ja lumen välimuoto tien pinnassa petti ja meille turhan levät spoorit ja runsas pöperö tekivät kisasta tiellä pysymisen koitoksen metristä toiseen. Ainoa varsinainen tilanne oli kuitenkin vain ykkösellä, kun mantykankaalle auratulla polulla perä irtosi ja spinnattiin. Onneksi Jukka ei päästänyt autoa tieltä ja matka jatkui ilman nostotalkoita ja tien tukkeutumista. Vain metsän eläimet ja kello tiesivät tapahtuneesta. Varmaan parikymmentä sekkaa siinä meni. Ennen seuraavaa pikistä säädettiin takajarruja vähemmälle paineelle.
EK 2 Ehikki 14,7 km oli etenkin valtion tien osuudeltaan tosi makeeta ja pätkä meni ihan kivasti ja muihin pätkiin suhteutettuna nopeiten. Linjoja ei vaan pystynyt yhtään hakemaan. Maali-AT:n jälkeen meinasi tulla iso käpy kun huomattiin vasta viime tipassa pysähtyä RT-asemalle. Asemakilpi ei näkynyt kunnolla kun porukkaa parveili aseman edessä. Sitten ajeltiin Jämsän Paviljongille huoltoon, jossa oli aikaa hehkuttaa huoltomies Jounille kokemuksia ja syödä eväitä. Jarrut nyt ihan ok paineensäädön jälkeen.
EK 3 Arvajan metsätie 10.2 km meni varman päälle. Potentiaalisia lirvahduspaikkoja olisi kyllä ollut. Kovalla jääkelillä olisi tämä vuoristorata ollut sikahienoo.
EK 4, MM-rallin Ouninpohjan EK:n maalipäätä vastakarvaan 14,6 km ja sitten perijämsäläisiä pikkuteitä vielä yli 10 km. Heti alkupäässä alkoi lievä epätoivo  kun tie oli pehmeää ja nyrkin kokoiset kivet rummuttivat pohjaa. Ennen kakariston risteystä alkoi edellä lähtenyt Volvo pilkahdella näköpiirissä ja varmuudeksi muistutinkin kuljettajaa oman ajon ajamisesta. Kakariston risteyksen yleisömeren jälkeen ohitimme Volvon ja jonkin matkaan eteenpäin meidät taas ohitti nopeat Escort-pilotit. "Ladunantotilanteet" sujuivat puolin ja toisin hyvin. Hetken meidän kimpoilua seurannut Escorttimiehistö kertoi myöhemmin katselleensa että Fiiu poistuu milloin ja missä tahansa.
E 5 Kolhi, runsaat kuusi kilometriä olikin sitten pituuden, tien pinnan ja luonteensa puolesta suhteellisen helpon tuntuinen lopetus. Kiva kisa kaikin puolin. Kelille ei voi mitään. Konttoripuoli kirjasi.
 
Jamsa08EK4.jpg
________________________________________________
 
 
Neste Häijää Ralli 16.2.2008: Pähkinäsuklaata oppikirjapaikassa
 
Kaksi viikkoa Jämsän jälkeen suunnattiin Tampereen ja Porin välimaastoon, jossa oli nopealla aikataululla laitettu pystyyn HRT-osakilpailu sääolojen vuoksi peruuntuneen kisan sijaan.
Autossa ei muuta oleellista eroa edelliseen kisaan kuin renkaissa.
Keli oli mitä mainioin, Tiet kovassa jäässä, tosin ohuessa. Lunta ei ollut maastossa kuin hieman väriksi ja teillä tuskin ollenkaan. Valitettavasti kisan kellot olivat pahasti sekaisin, mutta tulokset saatiin kaiketi ihan oikein laskettua. Meidän osalta se oli ainakin helppoa kuten myöhemmin paljastuu.
EK 1 oli Perämaan paljon käytetty mainio EK. Aluksi vähän pikkutietä, jossa monet pistivät kiesit nurin, peltoon tai puihin jo 300 m lähdöstä olleessa yllärissä. Sitten vaativaa valtiontietä. Yhteensä vajaat 9 km. Fiiu tuntui menevän pirteimmin tähän astista kisoista, syynä varmaan kova keli ja suuttimille sopiva sää. Kerran perä vähän karkasi tienreunan lumi- / jäähileestä ylimääräiseen liippiin, mutta siitä Jukka selvisi helposti ja vain kahden viikon tauko edellisestä kisasta auttoi varmasti ajamisessa muutenkin. Aika piisasi n. puoliväliin koko historic-joukossa ja nykyautojen alle 1400 -luokkaan verraten oli meno ollut puolivälin tasolla. Video ison tien alkupäästä.
EK 2, Salmi-Tyrisevä -seudulla vajaat 12 km sisältäen kuusi risteystä ja vähän kaikkea erikoista. Lähdössä kysyin, missä ajassa heidän kellonsa ovat. -Mouhijärven ajassa, kuului vastaus. -OK, perinteinen lippulähetys ja menoksi.  Toinen tieosuus oli asfalttia, ilman jäätä. Jännä kokemus sekin - siis piikkipyörillä. Seitsemän kilometrin jälkeiseen takapiikkioikeaan tullessa ajauduttiin hileelle ja spinni oli tosiasia. Siinä meni taas se parikymmentä sekuntia harakoille, muutoin vauhti oli ykköstä kovempaa. Vaikka leikkimielellä kisaan taas lähdettiin, otti kuljettaja spinnin hieman raskaasti ja kyyti senkin äityi. Maalipäässä meinasi olla jo tilanteen tynkää yllättävässä oikeassa, josta alla kuva. Toinen kuva hieman eteenpäin samaa pätkää.
Haijaa08EK2sladi.jpg
 ^ Pro Fotoklubi ^
Haijaa08EK2nyppy.jpg
 
EK 3: Ennen huoltotaukoa oli vielä 18,1 km pitkä kahden yksityistien yhdistelmä. Voi veljet minkälaista mutkittelua ensimmäiset kuusi kilometriä olivatkaan kapealla mutta hyväpintaisella tiellä. Oman efektinsä antoivat valtavat siirtolohkareet, joita oli tien ohessa aivan jatkuvasti.  Sangen rohkeastikin tultiin ja viestipisteen jälkeisessä mutkassa piti oikeastaan tahallisesti viihdyttää yleisöä loivassa ojassa roikotellen. Incar- filmille tallentuivat melun yli ASIAA -huudot kuin tulevasta enteillen (kypäräpuhelimia ei ole - onneksi - kytketty kameraan). Myös ennen risteystä olleessa sumppuvasurissa oli tie loppua, mutta sehän meitä vain rohkaisi.
Risteyksestä aukesi edellistä osuutta vähän leveämpi ja suorempi tie, ei mikään helppo kuitenkaan. Kyyti oli urheilullisesti kovinta tähän astisista ajosuorituksista. Osuudelle sattui pari hieman turhaksi osoittautunutta "ohennusta", joita kuljettaja harmitteli. Noin kuusi kilometriä risteyksestä aukesi kolmosella ajettavan loivahkon oikean jälkeen lyhyt suora pellon reunassa. Vauhti n. 130 km/t. Tie näytti kääntyvän vasemmalle jonkin verran. Jukka jarrutti, runttasi kolmosen ja kierrokset tosi ylös = vauhtia n. 100km/h. Tie kääntyikin tosi tiukasti.
Ei mitään mahdollisuuksia pysyä tiellä. Kuski onneksi luopui kääntöyrityksestä ja syöksyimme keula edellä jäiseen kynnöspeltoon, johon oikea etupyörä tökkäsi ja Fiiu kieppui vähän joka päin ympäri - onneksi lähinnä ilmassa- jääden pyörilleen pellolle. Vältimme onneksemme mutkan jätössä olleet puut ja kivet. Yleisöä vain muutama, ei kameroita. Oma Incar-kamera pysyi lujassa kiinnikkeessään ja tallensi "kaiken".
Meitä ennen oli kuulemma hyvin samakaltaisella liikesarjalla suistunut Historic Escort GT. Molemmista etukatto, oikea etukulma ja vasen takakulma sisässä. Lukuisten likitilanteiden jälkeen peltoon tökkäsi vielä nyky-Ooppeli, jonka kartturi tarvitsi varmuuden vuoksi vilkkuauton. Tästä ja muutoinkin venyneestä aikataulusta johtuen EK peruttiin vajaan sadan auton osalta.
"Kriisitilanteita" varten auton perusvarustukseen kuuluva pähkinäsuklaa lievitti henkisiä kärsimyksiä ja piti toimintakykyä yllä kun piti keplotella raatoja trailereille illan pimetessä. Kiitoksia vaan paikalliselle isännälle vetoavuista. Maa- ja metsätaloustieteiden maisteri A. Laakso oli huollossa tällä kertaa ja haki autokunnnan pellolta asiantuntevasti. Kuski suri autoa ja isoa remonttia. Kartturi puolestaan sitä, ettei tajunnut ajoissa tätä suoranaista oppikirjapaikkaa, metsäniemekkeen taakse häviävää mutkaa.
Perä Tielle rallikasettien kisakoosteessa on incar-videomme ykköseltä kolmosen rytinään & "loppupuheenvuoroihin" asti. Videosta kellotettuna, muihin videoihin verrattuna sekä kameroiden erot vakioituna vauhtimme oli kolmosella jo tosi kovaa kokemuksemme ja automme huomioiden. Ulosajon syynä ei ollut kuitenkaan liiallinen perusvauhti, vaan EK:n kuluessa syntynyt huuma, joka myötävaikutti liian optmistiseen mutkan arviointiin.
Ollaan rallinajamisen ytimissä...
FiatHaijaa08romuIINETTI.JPG
FiatHaijaa08romuINettiJPG.jpg
Kuvissa auto näyttää ehjemmältä kuin mitä se todellisuudessa oli. Vaihtoon meni keulan pintapellit, katto, kuskin takakulma, tuulilasi, eturipustukset, vetoakseli, maalaus sekä n. 200 tuntia kuljettajan vapaa-aikaa. Tätä on ralliautoilu.
 
 
Teijo Talot Ralli 24.5.2008
 
Ison kulmurin vaiettua Rotkolan pajalla oli talvi vaihtunut kevääksi ja huoltoauton nokka suunnattiin kohti Perniötä. Neljän EK:n rallissa oli palkintona suurimmalla kaulalla luokkansa voittaneelle autotalli ja se näkyi kovana yrityksenä myös Historic-luokissa. Meidän tavoitteena oli ajaa vain ehjä kisa edellisen vähemmän ehjän päälle ja nauttia atmosfääristä. Urheilusuorituksena kilpailu meni tasaisen varmasti. Auto toimi vauriokorjausten osalta normaalisti, mutta voimaa puuttui koneesta.
Kakkosella isot pojat isolla tykillään saivat kiinni, tilaa annettiin heti reilusti sivuun hiljentäen. Siitä "kiitokseksi" saimme kaikilla 250 hevosvoimalla sepeliä keulaan. Tuulilasi, ajovalojen lasit ja lisävalojen sähkörasiat rikki. Ei me sitä tietä kuivattu ja tilaa annettiin heti kun ohittaja oli pölyltä havaittavissa. Itsekin menetettiin yli puoli minuuttia tuossa ja mahdollinen toiseksi viimeinen sija ikäkaudessa (jossa vain kaksi pikkukinneriä) menetettiin.
Kolmoselle perään saatiin Mikkonen WRC-Pösöllä, mutta reilummaksi myönnetyllä lähtövälillä ei ohitustilanteista enää kärsitty.
Huollossa selustamme turvasi sissiluutnantti Henry letti liehuen.
 
FiatTeijoTalot08Huolto.jpg
FiatTeijoTalot08EK1alaviisto.jpg
 
 
 
Autoglym Ralli 6.9.2008
 
Nykyään kun ralleja ei juuri kesällä pystytä järjestämään, sai Fiiu pölyyntyä kesän Rotkolan vauhdikkaassa hallissa, mutta onneksi pahoja osumia ei tullut...
Syyskuun alussa kartturin seura TamUA järjesti pitkän ja ja reitiltään vaativan NuSM+HRT osakilpailun. Sinne siis seikkailemaan. 
Lähtövalmistelut hosuttiin ja Fiat-yhteensopiva pasta-ateria nautittiin ennen lähtöä poikkeuksellisesti kotioloissa.  Lähtölipun heilahdettua Tullinaukiolla lähdettiin kohti Vammalaa ja ensimmäistä EK:ta.
Ykkönen oli pitkän siirtymän päässä Sarkola-Kutala maisemissa. Lähdössä huomattiin, että kypäräpuhelimet ei toimi ja aikaa pattereiden vaihdolle ei ole. Käsimerkein ja huutamalla kerroin sitten asiani. Suurin ylläri pätkällä oli kilpakumppanien tuhoama hidasteshikaani, ei paljoa hidastanut meidän numerolla enää. EK meni ihan jees, olipa vaan todella nopeaa latua.
Kakkosta ennen äkkiä uudet patterit pottapuhelimeen, jännäpissat puskaan, paikallisen traktorin väistelyä AT-jonossa, ym. keskittymistä haittaavaa ja paha virhe... Annoin epähuomiossa aikakortin liian aikaisella minuutilla = 60 sek aikasakkoa loppuaikaan. Tajusin sen jo ojentessani korttia AT:lle, mutta vahinko tapahtui jo.  No eipä tuolla ollut paljoa merkitystä kun emme voineet luokassamme käytännössä ajaa sijoituksesta, vastassa Lotus Talbottia, Ascona 400:sta jne. Kakkonen ajettiin melko legendaarisilla Mason seudun teillä. Nyt toimi kypäräpuhelimet, mutta kuljettajan kuullun ymmärtämisessä tai kartturin ohjeissa oli pari kertaa häikkää vaativissa mutka+risteys -yhdistelmissä. Väärinymmärrysten vuoksi ekassa mentiin liian hiljaa ja viimeisessä risteyksessä sitten aika lujaa... Video EK 2:n viimeisestä risteyksestä
 
Huollon jälkeen EK:t 3-4. Pyysin kyytiä pois hieman pois, koska tiestö oli tuskin helpottumassa ja tilanteen poikasiakin oli kohdattu. Rytminmuutos onnistui Jukalta kuin ammattimuusikolta. EK 3 tultiin varoen mutta vauhdikkaasti. Tie oli hieno ja ovela Rautaniemen- / Kivijärventie. Nelonen Latomaan-Löyttynkulman seutuvilla oli myös hyvä pätkä, mutta tässä huippureitissä vaisumpi, ja myös yksityisteitä sisältävä.
Huolto jälleen Rämsöön seuraintalolla, auto ok. paitsi heppoja sais olla lisää.
 
Vitosen lähdössä Onkemäki-Riehu saatiin odotella varmaan tunti johtuen lanssitauoista tällä pätkällä ja kolmosella. Odotellessa oli mukava tutustua kilpakumppaneihin ja mm. M. Turkin Asconan kojetaulun Coca-Cola suppiloon. Valitettavasti kytkimen kitka-aineena käytetty Cokis oli juotu, läikkynyt tai sen teho ei riittänyt enää - Ascona oli tien poskessa ennen EK:n puoliväliä. Ison tien osuus ei meillä oikein tullut ja italojarrut ehtivät pakenemaan käytön puutteesta niin että poljin kävi lattiassa kun piti täydestä kyydistä hidastella. Ei kiva.
 
Huollossa räpellettiin lisävalot nokalle, ilta alkoi hämärtyä ja kaksi EK:ta jäljellä. Teline saatiin kuin saatiinkin killumaan n. paikoilleen, oli meinaan kiinnityspisteiden paikat hieman muuttuneet kaatokorjauksissa.
Kuutonen oli tylsähkö 9 km lenkki Viialassa ja seiska kisan lyhyin pätkä alle kuusi km Ahtiala-Rautasema Lempäälässä.
Valoilla ajaminen ei tuonut ihmeempiä ahaa-elämyksiä. Erilaistahan tuo on. Sitten motaria Tampereelle Tullinaukion maaliin ja kotio Parc Fermén kautta.
Hieno kilpailu, hieno reitti. Moni jäi matkan varrelle.  Fiatti kesti taas, sitä ihmeteltiin kun kaupunkia kohti ajeltiin. Vain vaihteesiirron tuntuma meni entistä vetelämmäksi.
Huollossa valvoi tällä kertaa Polski-Timo vakaaseen tyyliinsä.
Kirjasi II-ohjaaja.  
FiatAutoglym08EK1Paali.jpg
FiatAutoglym08EK2SivustaPellollaTiukempiRajaus.jpg
Kuva: Jukka Hirvikorpi
 
 
 
OP-Suonenjoki Ralli 10.1.2009
 
Suonenjoella ajettiin kauden eka HRT-osakisa. Hyvin järjestetty kisa hienoilla teillä. Savossa käännytään mäen päältä aina:) Ykkösellä oli ongelmana moottorin huono veto. Onneksi se oli lyhyehkö n. kuusi km, eikä kovinkaan nopea. Ennen kakkosta huomattiin, että ilmaputsari oli etureunastaan hyhmässä ja ilmanpuute oli siis vaivana. Nakattiin putsari tuoksumaan tavaratilaan ja kakkoselle kokeilemaan. Kone alkoi käydä. Tällä 26 km pitkällä monen eri kokoisen ja -luonteisen tien yhdistelmällä tulikin sitten suorastaan hyvä aika ja nippu suurempiakin pelejä jäi taakse. Huoltotauolla valot nokalle ja kolmoselle. Alun pikkutie oli mieleenjäävää kippuraa. Eräissä alamäkimutkissa ajauduttiin pahasti pöperölle, mutta johtaja ei sortunut jarrulle ja nostotalkoot jäi väliin. Nelosella oli vielä "paikkoja", mutta niistä selvittiin yhdellä reilummalla liipillä.
Moottori + pakoputki pitäisi tehdä mitoituksiltaan uusiksi, varmaan n. 20 hv puuttuu vaikka henki kulkisikin.
Kivaa oli silti kakkoselta eteenpäin. Huollossa päivysti Jouni.
 
FiatSuonenjoki09FotohananRajattu.jpg
Kuva: Fotohana
Savon Rengas Ralli 14.2.2009
  HRT-porukan ajaessa osakisaa Raisiossa, me "rikkuroimme" nautinnollisesti pienellä numerolla erittäin hyvissä olosuhteissa Kiuruveden ympäristön maastoissa. Kilpailu meni koko kolmen ek:nsa osalta hyvin. Tosin tässäkin kisassa oli teknistä häikkää sen verran että Suonejoella punahehkussa käyneet jarrut olivat tehottomat ja tunnottomat. Nesteiden juoksutuksen lisäksi olisi palat pitänyt vaihtaa tai hioa, mutta aina opitaan jotain uutta... Oli hienoa vetää spoorittomilla ja pääosin hyväkuntoisilla teillä. Sen näki myös kellosta. Ainoa kommellus kävi kakkosella kun allekirjoittaneen kypäräpuhelimen johto oli jäänyt jännitykselle ja plugi ponnahti irti kesken EK:n ja juuri ennen huomiomerkkiä ym. haastavia paikkoja. Noin kilometrin kuluessa löysin takanani heiluneet piuhat ja sain koplattua ne yhteen vöitä löysäämättä. Huomiokin tuli siinä joten kuten viitottua ja karjuttua. Olipa kunnon paineensietotesti. Maalipäässä saimme penkassa käyneen BMW:n kiinni eikä ohi päästy kapealla tiellä. Huoltotauolla olimme staroja kun saimme tuntemattomilta ihailijoilta makkarat! Kolmonen tuli ongelmitta ja niin oli tämäkin ralli melko onnellisesti takana. Huoltoon palvelemaan riensivät Oulusta sissiluutnantti Henry ja mainio toverinsa Miska vai Rontti vaimikäseoli. Pressan Katti joka tapauksessa.
FiatKiuruvesi09NettikuvaRajattu.jpg
Kuva: Jarkko Ruotsalainen
 
Iisalmi Ralli 21.3.2009
 
Talven kolmaskin kisa suuntautui Savon maille, Iisalmeen. Tiet olivat leudoista keleistä pehmenneet ja erikoiskokeina käytettiin myös lähinnä traktoriuriksi luokiteltavia väyliä, joista keskustelua riitti kisan kuluessa ja sen jälkeen. Ykköselle ei saatu pyynnöstä huolimatta minuutin lähtöväliä taaksemme ja niinpä ohitustilanne luokan ylivoimaisesti nopeimmaksi tiedetyn parin kanssa tuli n. 11 kilometrin kohdalla. Hoidimme homman molemmin puolin varmaan ihan hyvin, mutta kova vauhti nosti sulasta tiestä sepeliä sen verran rajusti että ajovalot, tuulilasi ja toinen peili menivät vaihtoon. Isoilla teillä Fiiu ei jaksanut piikkipyörillä pehmeässä sorassa oikein kiihtyä enää nelosvaihteella ja pienillä "teillä" meille liian leveät spoorit tekivät ajamisesta muuten vaan karmeaa. Kakkosella pyydettiin taas kahta minsaa taakse, ettei nuo saman painoiset mutta n. 50 hv tehokkaammat ja muutoinkin tänään "hieman" ajettavammat pikku-Talbotit kärsisi meistä. Tästä seurasi lähtö-at:lla väärinkäsitysten sekamelska puolin ja toisin. Meitä esim kehoitettiin lähtemään, vaikka aikakortti oli toimitsijalla...loppujen lopuksi lähdettiin lähtöajasta vajaat 10 sek myöhässä.  Muutenkin fiilikset olivat melko ärsyyntyneet ykkösen kivisateen jäljiltä.
Kakkonen ja kolmonen tulivat ihan jees olosuhteet huomioon ottaen. Siirtymällä huoltoon mentäessä Jukka totesi, että moottori+laatikko heiluu. Huollossa totesimme että jakopään puoleinen moottorinkorvake on poikki. Muiden tarkistusten, pesujen ja tankkauksen ohessa viriteltiin pari kuormasidontaliinaa moottoria tukemaan ja baanalle. Keskeytyilmotuksen esiin kaivaminen oli kyllä lähellä. PIKKU riskillä siis kohti nelosta ja viitosta. AT-rankkaria tuli em. härdellin viivyttämänä 50 sek nelosen lähdössä. Kuoppaisissa kiihdytyksissä ja röykyissä Jukka  varjeli koneen kiinnityksiä, mutta muuten koitettiin rallatella normaalisti.
Viitoselle asti ajoimme Toivakan Golf GTi -porukan kanssa jälleen kerran lähes samoilla sekunneilla, mutta yllätykseksemme Golffi olikin vitosella risteyksessä ojassa ja kamppailu päättyi siihen.
Oranssi kikotin kesti taas ja maaliin päästiin.
Niin ja ralli on myös luotettavuuskilpailu. Saavutimme sinnikkyydellä luokan kolmannen sijan ja ensimmäiset pokaalit eli pytyt kiilsivät kohta kourassa. Onnittelut ja astiat kyllä lämmittivät vaikean kisan jälkeen.
 
FiatIisalmi09PenkkaRajattuNetti.jpg
                                                                                           Kuva:  www.valokuu.com
 
 
Teijo Talo Ralli 23.5.2009
 
Tänä vuonna keväinen Teijo Talo Ralli oli HRT-osakisa. Fiiu sai Iisalmen höykyytyksen jälkeen hieman enemmän hoivaa ja tuli perinteisesti kuntoon edellisenä yönä...Etupyörät jäivät epähuomiossa liikaa auraukselle ja panssaria piti vielä kisapaikalla alentaa uuden pakarin mittaongelman vuoksi, mutta muuten välinepuoli oli suurin piirtein kunnossa.
Erikoiskokeet olivat hyviä varsinkin kakkonen ja kolmonen suorastaan upeita ralliteitä. Neloselta eteenpäin oli paikoin turhan pehmeää meidän numerolla ja vesisade teki tässä osansa. Hyväkuntoisilla osuuksilla pärjättiin hyvin verrattuna muiden ikäkausien pikkuautoihin. Omassa I-ikäkaudessa ei muita tonnikuussatasia pienempiä taaskaan näkynyt.
Reitti tarjosi muutamia ahaa-elämyksiä ja nelosella roikuttiin n. 45 asteen kallistuman verran ihan "omassa paikassa" kun liejuisessa mutkasarjassa pääsi leveä linja kertautumaan. Pajukko jätti kattoon jälkiä todisteeksi. Toinen pyyhkijän varsi lensi kisan loppupuolella kaaressa kohti yleisöä mutta Esteri oli meidän puolella ja sade loppui. Eikä kukaan saanut vartta tiettävästi päähänsä. Noh, "lähellä olevia ei lasketa" ja kivaa oli taas eli tavoite saavutettu. Huollossa Polski-Timo teki miehen työn rientäessään yksin huoltopaikalta toiselle ollen aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toivottavasti huoltojen määrä lisääntyisi muissakin ralleissa, näin jäisi pois paljon "turhia" keskeytyksiä. Tietenkään entisaikojen tienvarressa tehtäviin huoltoihin ei nykymaailmassa ole paluuta.
FiatTeijoTalot09Peltomutka2Rajattu.jpg
                                                                                                                            Kuva: www.vauhti.kuvat.fi
 
Simetek Ralli 27.6.2009
 
Keskikesällä ei ralleja juuri nykyään järjestetä, mutta Nilsiän UA teki poikkeuksen ja tartuimme tilaisuuteen.
Lämpöä oli +30 C varjossa kun starttasimme Riistaveden Osuuspankilta kohti upeaakin upeampia maalaismaisemia. Tässä pienoisrallissa oli neljä erkoiskoetta, yht. 33 km, koko reitin jäädessä alle sataan kilsaan. Kaikki ek:t olivat hienoja ja kovapohjasia, osin kyllä hurjan nopeita. Onneksi vaihteet loppuvat 130 km/h:n jälkeen ajatteli kartturi pari kertaa... Meidän "tilanteet" jäivät muutamaan leveämpään liippiin. Video ek 2:lta, tulemme 1 min 10 sek kohdalla. Kakkosen kohutusta kaidepaikasta "selvittiin varoituksella" eli meiltä huidottiin kyyti pois, koska edellä ajaneen siirto rotkosta kauemmaksi oli kesken. Video  tuosta urheilujuhlasta.
Huoltomiehiä ei tarvittu kun huoltaa ei saanut, yksi huilaustauko oli ennen viimeistä ek:ta. Sangen positiivista oli se, että moottorin lämmöt pysyivät kurissa ilman lämmistyslaitteen käyttöä lisäjäähdytykseen.  
Takaiskarista tuli mehut pihalle, hypyt ja kuuma ilma kypsytti Konin, joka on ottanut sitkeästi iskuja vastaan luultavasti vuodesta -84. Muuten peliväline pysi nipussa;  varmaan muuten eka kisa kun ratin asento ei muuttunut!
Yhteensä 27 historic -autoa lähti reitille, 17 pääsi maaliin ja me tulimme kaikkien H-luokkien yhteisessä nopeusjärjestykssä sijalle  8. mikä oli erittäin jees pienellä autolla isoilla teillä.
 
FiatSimetekRalli2009EK2015.jpg
 
 
Mänttä 200-ajo 19.9.2009
 

Vaikka työt haittaavat harrastuksia etenkin johtaja Kokkosella pahanpäiväisesti, päätimme osallistua Mänttä 200-ajoon. Odotuksissa kun oli hyvää tiestöä kohtuullisen matkan päässä kotopuolista. 

Fiiun takaiskarit kävivät Helsingissä paikattavina, muita mainittavia evoluutioita emme lähteneet kokeilemaan. Paitsi pakarin 1-osaa pajoitettiin taas maavaran takia ja siitä tuli virtauksellisestikin ehkä entisiä parempi.

Keli oli mitä mainioin ja tiimillä kaikki kunnossa vatsan toiminnan optimoidusta ajoituksesta miltei kuplattomiin ovinumerotarroihin. Reitillä mittaa 255 km, josta 61 km erikoiskokeita. Reippain mielin ykköselle. Se oli isoa kovaa ylös, alas ja sivuille. Toissavuoden viimeinen ek + Kavalantie länteen päin. Jossain Kavalantien puolivälissä oli hiukan enemmän käsiä hytissä kun maalaistalon kohdalla sisäoja meinasi imaista ainakin satkun kyydistä. Aika lähes puolivälissä koko H-porukkaa ja puolivälissä myös omaa luokkaa(!) Ja taas pitkä siirtymä pikahuoltoon Mänttään ja vieläkin pidempi siirtymä kakkoselle. Muuten melko hyvä reitti.

Kakkosella mainiota pikkutietä Korvenkylästä alkaen ja sitten turhankin nopeaa isoa tietä Hirvijärvelle. Kuten toissavuonna ek 5 mutta ajosuunta toinen. Pikkutien alun tv:stäkin tuttu oikea oli yllättävän kiverä ja sladia piisasi myös pikkutien loppupään tiukkoihin. Isolla tiellä kaikki ok yleisörysät mukaan lukien. Nopeus suhteessa muihin samaa luokkaa. Kolmosella kyytiä pudotettiin harkitusti, koska tie oli kivisempää ja pehmeämpää. Hyvä löytö silti ek:ksi. Sitten huoltoon ja kolme viimeistä yhdellä lenkillä. Nelkku Hurstissa oli loistavaa rallitietä. Renlundin perheen kasipuolikas fiiu oli valitettavasti väsynyt tien oheen ja heidän tervehtimisen jälkeen oli tie kaventua liiaksi, mutta lähellä olevia ei edelleenkään lasketa. Vitosen alussa oli huomion arvoinen yllättävä hyppy, jossa olemme olleet katsomassakin kahdesti. Eli toimiva paikka.   Hyvin toimi taas: Fiat lirvahti hieman turhan rohkeasta nopeudesta johtuen notkon pohjalle että paukahti. Matka kuitenkin jatkui eikä suuria muutoksia auton käytökseen tullut. Seuraavalla siirtymällä todettiin kuskin puolen etupyörän pystykallistumassa selvä muutos. Viimeinen veto oli toissavuoden nelonen, huomiot vähän eri lailla. Lähdön toimitsijalta saimme kourallisen puolukoita, joiden piristäminä irtosikin luokkapohjat. Emme anna saavutusta himmentää sen sivuseikan, että toinen luokkamme jäljellä ollut kilpailijapari Haarakangas - Karhunen varmisteli selvää johtoaan. Kymppiluokan palkinnoille pääsyyn tarvittiin siis kartturiksi Karhunen.

Päivän ydintavoitteena oli pitää auto ehjänä ja siinä onnistuttiin melkein täysin. (Olimme saaneet nimittäin kutsun Kohosen Jarilta historic-ralliautoja esittelevän jutun tekoon seuraavalle viikolle. Ks. Vauhdin Maailma 12/09.) Sivutuotteena kisassa tuli hyviä aikoja ja kun suurin osa luokan kilpailijoista sortui matkalle, oli kilvanautoilu-uramme toiset pytyt tosiasia ja näin muodoin riittävän tilavien palkintovitriinien nikkarointi olisi syytä aloittaa...ehkä. Toisaalta Ladalla olisi hyvä päästä jo talvella vetämään ja Kokkosen tallista puuttuu mm. katto eli maltetaan vielä niiden vitriinien kanssa.

Huollossa Polski-Timo korjasi kunnossapitotyön johtajan ottein huoltoautoa kun vauhtirasiaa ei tarvinnut kuin tankata ja tarkistella.
FiatMantta09jm-kuvatcomRajattu.jpg
 
Pohjois-Häme Ralli 16.1.2010
 
Viimetalven Iisalmen reissusta viisastuneina emme edes harkinneet sinne lähtöä, vaan suuntasimme Ruoveden ympäristössä samana päivänä ajettuun pienoisralliin.
Kuljettajat sonnustautuivat niihin paljon keskustelua herättäneisiin uuden säännön FIA-varusteisiin sukista ja kalsareista lähtien. Ostokset tehtiin sopivasti Björkillä ja palvelu pelasi taas mainiosti. Eikä uudet hihat palaneet, vaikka tilanteita sellaiseen tulikin kisan alussa ja lopussa.. .Myös vatsojen optimoitu toiminnan ajoitus toimi jälleen eikä ns. jarrutusjälkiä uusiin arvokkaisiin kalsareihin tullut. Mutta eipä mennä asioiden edelle.
VM:n testissä vääntyneen vaihdevipusen lisäksi autoon ei edellisehtoona keksitty muuta uutta kuin moottoriöljyt. Huoltorintamalla puolestaan siirryimme uuteen aikakauteen kun tehtävään hakeutui oma-aloitteisesti Oksanen Äänekoskelta. Kaveri on ajanut itsekin kilpaa - ja jopa 127 Sportilla. Oksanen pääsikin heti tositilanteeseen kun Fiiu käynnistyi kolmella ja lähtöön oli aikaa vain muutama minuutti. Kisatulpat kastuivat tarkkana kaverina pidetyn kartturin jättäessä johdot irti ja pelti meni kiinni. Onneksi siirtymillä sai huoltaa ja kuuluisan tien 66 pientareella teimme luultavasti sytytystulppien vaihdon Pohjois-Hämeen nopeusennätyksen. Ennen huoltovapaalle 66:lle pääsyä kartturi jatkoi vaikeusasteen nostoa ajattamalla pimentyneestä tripistä hämääntyneenä harhaan ja paluu reitille ylämäkeen enää kahden sylinterin voimin meinasi olla hilkulla. 
Ykköselle ehdittiin nipin napin omalla ajalla. Ymmärrettävästi hieman kierroksilla käynyt kuljettaja kokosi hermosäikeensä hienosti ja vaativa EK Jäähdyspohjassa tultiin varmasti läpi. Eteneminen muistutti sitä tunnettua pässiä narussaan johtuen runsaasta irtolumesta, mutta keli oli sama kaikille ja sijoituksemme osui puoliväliin Historic -porukkaa. Vauhti parani kakkosella ja sen viimeinen, erittäin "kiverä" tieosuus Pohtion luonnonpuiston seutuvilla antoi jo vahvaa onnistumisen iloa. Kolmosen alussa tapahtui se mitä on odotettu ja pelätty; vaihteistosta kuului pahat äänet kiihdytettäessä ensimmäisestä risteyksestä. Ykkösvaihteen ratas ilmeisesti särkyi. Matka jatkui vaihteilla 2-4 ja onneksemme ylämäkiristeyksiä tai itse aiheutettuja pysahdyksiä ei tullut. (Kakkonen vastaa n. normiauton kolmosta.) Aika silti edelleen historicin paremmalla puolella! AT:lta päästiin jotenkin liikkeelle ja siirtymä eteni ilman pysähdyksiä. Ruoveden päässä alkoi sitten taas tapahtua kartturin toimesta kun keskittyminen herpaantui ja muut asiat kiinnostivat tiekirjan seuraamista enemmän. Mr Bean -tyyppisen kurvailun (ei voinut pysähyä:o) jälkeen maali-AT saavutettiin ja luokan kakkossijasta pytyt kotiin. Luokan voiton vienyt Veikkanen Porsche 911:lla oli vain 1,3 sek/km nopeampi ja koko H-ryhmän nopein Tikanmäki ex-Leo Kinnunen Saabilla 2,3 sek/km. Ja kaikkihan keskittyivät autojen ja niiden historian kunnioittamiseen eikä voittopokaalien keräämiseen vai miten se oli...
(Tässä yhteydessä paljastettakoon, että todella raisuun menoon sovelias urheiluväline on tulossa Kokkosen talliin. Ryhmä on F ja sylinteritilavuutta lähes kaksinkertaisesti Fiiuun verrattuna. Luultavasti syksyllä se on viivalla.)
Koitetaan saada laatikko kuntoon... Lohduttaudutaan sillä, että 12 rallia satakaksseiskan laatikolla ilman avaamista on saavutus sinänsä. Guru Helenius saa piakkoin paketin analysoitavaksi.
FiatPohjoisHame10EK1AlkuKuvaARajattuHannuVerkkonen.jpg
Kuva: Hannu Verkkonen
 
Teijo Talo ralli 22.5.2010
 
Tammikuisen vaihteistorikon ja erinäisten päällekäisyyksien vuoksi ei talvella ejettu enempää mutta kevään ainoaan meille käypäseen ralliin laitettiin paperit vetämään. Leinonen Perniöstä teki uudet ykkösvaihteen rattaat ja Helenius hoiti asennustyöt. Siinäpä ennakkovalmistelut olivat. Testiä ajettiin sen verran, että todettiin laatikon pelaavan.
Perinteisillä muutaman tunnin yöunilla suuntasimme jo tutuksi tulleeseen ja kätevään kisakeskukseen talotehtaan alueelle.
Matkalla maino huoltomiehemme Oksanen karisti unihiekkoja ehtymättömän musiikkikännykkänsä avulla; mm ex-rallikuski Kauko Randelinin "I-ikäkauden zipaleet" raikasivat ja rallitunnelma nousi yhdessä auringon kanssa.
Ykkönen oli melko luonteva mutta vaativa rykäisy ja meni mukavasti kesäkeliin totutellessa. Kakkosella oli pituutta ja yllättävyyttä enemmän, maalipään yleisörysässä meinasi tie käydä jo kaposeiksi, sieltä kuva alla. Kolmonen sujui nätisti ja sitten päästiinkin pidempään huoltoon. Muutaman kerran Fiiu vikuroi oudosti ja syy selvisi: vasen takatukivarsi löysällä ja saatiin kiristämällä kuntoon. Nelonen päästiin ajamaan vielä hyvän sään aikaan. Ylläreitä oli täälläkin mutta niistä selvittiin, mitä nyt ekassa kääntyvämmässä oikeassa runsas irtosora yllätti autoilijan ja vaivalla kerättyä vauhtia meni hiukan harakoille. Viitosella tuli vettä reilusti ja kuutosella siiten vielä hiukan enemmän. Mutta kun pyyhkijät pysyivät mukana ja kuljettaja hereillä, maali saavutettiin taas. 13 rallia "seiskalla" ilman keskeytystä tekniseen vikaan on mielestämme aikas hyvin. Vauhti alkaa olla vertailukelpoista kun katselee muita luokkia, joista verrokkeja on haeskeltu kun omassa luokassa olemme Fiiulla niin kovin alakynnessä.
Poiskin Perniöstä lopulta päästiin kun rankkasateen nostamat tulvat hellittivät ja Oksanen jatkoi DJ:nä. Huoltohommassaankin Oksanen komppasi hienoa kisaamme kiitettävästi.
Helatorstaina Kokkosen tallinrakennuspaineet lisääntyivät kun Kadett Gsi 8 V r. F ex-Niinikoski haettiin pihaan. Varmaan ensi talvena koitetaan kuinka maisema vaihtuu sen avulla. Ladan omistus siirtyi Karhuselle ja pelikunnossa se lienee joskus loppuvuoden vaiheilla.
FiatTeijoTalo10EK25Rajattu.jpg
                                                                                                             Kuva: Kari Kallio
 
Autoglym Ralli 11.9.2010
 
Tampereen UA:n HRT-osakilpailuun osallistuminen piti perua aattoiltana, kun johtaja Kokkonen otti yhteyttä työreissustaan; käsi on ehkä murtunut. Tästä saattoi arvioida, että vamma on luultavasti lähempänä avomurtumaa ja soitto kilpailutoimistoon oli nopeasti päätetty. Luultavasti loppuvuoden ajot on ajettu. Pidetään peukkuja käden kuntoutumiselle!
 
Fiat on saanut uuden sponssimme, Tunkua Oy:n toimittamat polykarbonaatista valmistetut ja "ruokintaluukuilla" varustetut ovenlasit. Myös Ahosen Tapio / Eristysliike T. Ahonen Ky on tukenut touhuamme.
 
 
Peurunkaralli 5.2.2011
 
Laukaan Peurunkaralliin lähdettiin kokeilemaan puolitutuille teille kuljettajan titaanilla vahvistettua kättä. Edeltävänä iltana hyvän palvelun liike Björkmotorsport myi vielä erityispalveluna kuskin penkin kun vanhassa leiman todettiin menneen umpeen. Ykkönen ja kakkonen edettiin rankoissa sladeissa ja ykkösen tiukassa yleisö-oikeassa vieläpä spinnasimme tuttujen iloksi. (Pari kertaa siinä on itsekin paleltu... ) Syynä tappisladeihin oli ilmeisesti takapainoiset jarrut + kuljettajan käden heikkous ja kipeys. Kolmosen lähtöjonossa kanssakilpailija huomautti Fiiun takarenkaan sihisevän. Vaahtopullo oli ainoana lääkkeenä vaivaan. Pätkälle lähdimme, koska kumissa oli kovuutta vielä sen verran, että vaahto ei olisi mennyt sisään. Muutaman kilsan jälkeen pysähdyimme kun kumi oli lähes tyhjä. Vaahto ja paikalliselta avuliaalta isännältä löytynyt pumppu eivät auttaneet. Jatkoimme ekalle välitielle, jonne hälytimme huoltopäälikkö dj Oksasen. Siviilikumit alle, Fiiu ajamalla kotihalliin ja sitten Peurunkaan kylpemään perheiden kera. Näin tällä kertaa.
 
FiatPeurunka11SpinniRajattuNettin.jpg
Kuva: Markku Laukka
 
1000 Lakes Rally 11.6.2011
 
 

Toukokuussa olimme jo Turengin HRT-osakisaan menossa kun äkkäsimme kilpailukalenteriin ilmestyneen 1000 Lakes Rallyn. Valinta oli helppo, kisa vaikutti hohdokkaalta. Rallin nimihän on takavuosikymmenten legendaaristen Jyväskylän Suurajojen englanninkielinen versio.

Tässä rallissa ei kuitenkaan ollut oikein muuta legendaarista kuin nimi ja kilpailukeskuksena toiminut hotelli Laajavuori. Erikoiskokeita oli kaksi ja ne ajettiin/selviydyttiin kahteen kertaan läpi. Ek 1/3 oli Hirvaskankaalta länteen n. 10 km yksityisteiden yhdistelmä ja 2/4 oli Palsankylä lähes siten kuin viimeksi v. 2009 mm-rallissa.

Toinen takapyörän laakeri vaihdettiin perjantaina ja Peurungan numerot poistettiin sekä pikku lenkki ajettiin varmuudeksi.

Reenaukseen ei sorruttu nytkään, viimeksi kesäkelillä vedettiin yli vuosi sitten. Tämä huomioiden ykkönen tuli aivan mainiosti. Kuuma meinasi olla, mutta nestetankkaus tuntui toimivalta ja kuljettajat nauttivat lämmöstä sielut ja ruumiit virkeinä. Kakkosella takatukivarsi alkoi holskottamaan ja huollossa olikin sitten maximum attack päällä. Hiki, veri ja melkein kyyneleetkin virtasivat, mutta Fiiu saatiin turvalliseen kuntoon. (Huoltopäällikkö Oksasen varvas ruhjoutui työn tiimellyksessä, mutta saamiemme tietojen mukaan dj Oksanen pääsi illalla treffeille ja varvaskaan ei menoa haitannut…) Suuri kiitos Lainpellon isännälle Opelin pallonivelen mutterista!

Kolmonen ja nelonen otettiin vielä rauhallisemmin, mutta olihan siellä nelosen puolivälissä tilannettakin kun kiveä väistäessä alkoi Fiiu hairata tukkipinoa kohti. Nelosen loppupäässä jarrupoljin painui lattiaan ja maalin jälkeen todettiin nesteiden tulevan takaa ulos. Matkustimme kuitenkin Uuraisilta takaisin Laajavuoreen ja tavoite maaliinpääsystä saavutettiin jälleen. Hyvä niin, sillä melkein puolet lähteneistä väsyivät taipaleelle. Viimeksi Fiiu onkin ollut Laajavuoressa v. 1984, jolloin Niittymäki-Bitter ajoivat sillä ”hieman” pidemmän kisan, ks. sivu HNJ-275 historiaa.

Seuraava kisa Fiatilla on tarkoitus olla Pohjanmaa ralli lokakuussa. Sinne on ehkäpä tulossa kaikki(?) Suomen historic-passitetut ja ralliin tehdyt 127 Sportit. Kolme näitä on valmiina ja Pohjanmaan pojilla on neljäs tekeillä!

 
1000LakesRally545.JPG 
Kuva: Mikko Laitinen / Foxhole Racing
 
Pohjanmaa-Ralli 22.10.2011
 
Isännät Mikko Koivusalo & Miika Saari Ylistarosta ovat olleet meihin vuosien mittaan yhteydessä; asianaan Fiat 127 projekti historic-kisoihin. Tavoitteekseen he ottivat jossain vaiheessa Pohjanmaa-Rallin 2011. Lupasimme lähteä mukaan jos he ovat viivalla! Pohjalaisella peräänantamattomuudella isännät puristivat auton nippuun, passiin, leimaan ja rekisteriin kireällä aikataululla. Nätti valkoinen tötterö oli trailerilla valmiina kun illankähmyssä perjantaina saavuimme heidän luokseen. Olipas mukava yöpyä Saarilla niin ei tarvinnut aamuyöstä lähteä liikkenteeseen kuten yleensä.
Harmitus oli suuri kun ensimmäisen EK:n jälkeen yhteisen huoltomme puhelin soi ja kuulimme äijien jääneen tien oheen. Bensapumpun tuotto ei riittänyt täyteen lauluun pidempiä aikoja. Meiltä luonnikas ykkönen tuli aivan hyvin ottaen huomioon yli neljän kuukauden tauon. Harmistuneina jatkoimme kakkoselle, jossa pituutta, nopeutta ja yllätyksiä oli enemmän. Siitäkin selvittiin ja Seinäjoen huoltotauolla olikin Mikko ja Miika meitä varmistamassa eteenpäin. Ilmanputsari poistettiin nyt lopullisesti ja evo 2:n suunnittelua aloitellaan. Fiiu sai näin paremmin henkeä erikoskokeille 3-4, jotka olivat kosteista keleistä huolimatta pysyneet kovempina ja meno oli paikoin hyvinkin reipasta. Maali nähtiin taas ja totesimme että olipas kiva reissu!
Talvella saatetaan esiintyä sitten Opelilla. Väri on likimain sama kuin Fiiussa. Löytyy nääs hyvin hangesta...
Morjenstellaan vaikka olis lievästi "tilanne" päällä!
 
FiatPohjanmaa11EK2RajattuMorox2.jpg
Kuva: Toni Ruotsalainen / braze.kuvat.fi

Keurusselkä 3.miniralli 27.2.2016

Fiiu oli tallissa loimen alla yli neljä vuotta kunnes Jukka keksi että jotakin kivaa sen kanssa voisi tehdä! Historic -passin vanhennuttua ei AKK:n kisoihin ole asiaa ilman uutta passia, mutta Keuruulla järjestettiin juuri "kohtauksen" päällä ollessa Harrasteralli ry:n kisa, jossa ei passeja kyselty. Sinne siis! Artistit mahtuivat purkkiin vielä ja vanha ajamisen meininki löytyi äkkiä. Koko kisa sujui ongelmitta, onhan Fiiu kilpa-autojen aatelia! Mukavan reissun tärkeä osa oli huolto, kiitos Mia ja Teppo. 
 
Kuva: Mikko Tukia
 

Keurusselkä 4. miniralli 25.2.2017

Jukan ja Jannen yhteiset rallaamiset ovat olleet tauolla, mutta Jukkapa menetti kartturineitsyytensä tammikuussa Revontuli rallissa Lainpellon Mian kanssa. Janne on puolestaan heittänyt keikkaa enemmänkin. 
Mutta jottei Fiiu aivan jämähtäisi moottoritta möllöttävän Opelin viereen, ilmoitti Jukka vanhan kokoonpanon viime hetkellä taas Keuruun harrasteralliin. Kisaan oli lähdössä useita eri ikäisiä Fiiuja ja merkkitovereiden hätyyttäminä kisaan älyttiin lähteä. 
Fiatteja oli viivalla hienosti, seitsemän klassik -ryhmäläistä ja yksi vakioluokan 1600 Bravo:
Leisten & Ravolainen Fiat 850 Special / Rantanen & Rantanen Fiat 850 Coupe / Koivusalo & Marko Rajamäki Fiat 127 / Kokkonen &  Karhunen Fiat 127 Sport / Ylimys & Hakala Fiat 127 / Nieminen & Merikivi Fiat Ritmo 75 / Syvänoro &  Seppä Fiat Uno Turbo / Mursula & Juha-Pekka Kulmala Fiat Bravo

Kisa sujui vanhalla rutiinilla ja kotiinviemisinä oli klassik alle 1050 -luokan ykköspokaalit sekä Jukan arvasta saama Hotelli Keurusselän hemmotteluviikonloppu tanssilippuineen! LievUA:n menestys oli hyvä kun Mia voitti naistenluokan Sirosen Pasin kanssa. Kelpasi siinä seuran pj Tepon häärätä molempien autokuntien huoltajana. Oranssi puutarhahyrsin palveli jälleen kerran häiriöittä!



Kuva: Harri Katajamäki


Kuva: Heikki Majaniemi


Keurusselkä 5. Miniralli

Kolmatta kertaa läksimme Keuruun harrasteralllin. Keuruun kisa on ollut kiva, helppo ja edullinen. Lisäksi talvella ja pienemmillä teillä Fiiu on parhaimmillaan. Edelleenkään Fiiulla ei ole voimassa olevaa FIA-passia ja tuskinpa sillä monia kisoja vuodessa AKK:n kisoissa ajettaisikaan. Ennen kisaa Jukka käytti Fiiun tieliikennekatsastuksessa (vaikka pelkällä siirtoluvalla olisi voinut ajaa) ja leima tuli! Toki ennen tätä laite viipyi täyshoidossa Jannen pajalla Tampereella kuukauden päivät, mihin sisältyi semmoisen työviikon mittainen pajotus ja osien metsästys. Osia löytyi mm. tuolta: www.samitekee.fi. Alkaa muuten olla "hakusessa" 127:n osat, etenkin jos ei voi odottaa viikkokaupalla, mitä maailmalta lähetetään. Suurta huolta tuli remppaprojektin lopussa, vetoakselin sisäpään kumin vaihdossa. Kuskin puolen vetarin tripodi oli viime kisassa käväissyt maljastaan ulkona hetkellisesti ja kadottanut kahden rullan neulalaakerit vaihteiston sisälle. (Olipa ollut keskeytys lähellä!) Päädyimme huuhtelemaan laatikon. Juurisyynä ongelmalle oli tukivarren sisäpään puslan ja moottorin alimman puslan pehmenemiset.
Kisaan lähdimme kahdestaan, mutta perillä oli taas muitakin "seiska" -porukoita; Risto Laine hienolla ykkösryhmän ykkökorisella ja Virtojen ukot taannoisella synttärilahja-autolla. 
Meidän suoritus lähti räväkästi liikkeelle, Jukan ajo sujui (Oli kuulemma oikein reenannut kotinurkissa!!), auto pelasi ja kartturikin taisi sanoa jotain järkevää oikea-aikaisesti. Kun saavutimme EK 1:n puolivälin kiharalla osuudella edelle lähteneen Warren savut ja lumipöllyn, katkesi veto kerrasta. Yhteys Fiiun kampiakselin ja maapallon välillä oli kerta kaikkiaan poikki. Todennäköisesti laakerineuloja jauhanut ja xxxx ek-km ajettu perävälitys kaputt. 
Jalkauduimme siitä sitten ja päädyimme hakemaan kävellen Huoltoauton ja trailerin. Huoltoalueelle oli matkaa all 10 km. EK:ta pitkin kävelimme 5 km ja näimme monenelaisia kilpatovereiden suorituksia, ulosajojakin. EK:n maalin tuntumasta pääsimme liftaamalla -80 luvun Opel Senatorin kyydissä huoltoalueelle. Kyyti oli kovasti Jukan mieleen, Opel -sairauttahan kantaa hän. Tämä kävely- ja katselureissu edustustason kyyteineen toi ihan hyvän mielen keskeytyksen päälle. Tämä oli meidän 19. ralli Fiatilla ja vasta nyt keskeytys tekniseen vikaan - ei voi valittaa! Kerranhan on suistuttu pellolle ja kerran puhkesi rengas. 
***
Myöhemmissä tutkimuksissa selvisi että vikana oli tasauspyörästön lukon ristitappien kärkien murtuminen. Kaikki muu, myös perävälitys, näytti hyvältä. 



                    Menossa mukana:
 
                    logoTunkua.jpg




contpics/1.jpg

.
 JAK-Racing - Fiat 127 Sport gr. Historic